Yksivuotiset palkokasvit (herneet, pavut, mutta myös lupiinit, härkäpavut ja virnat), juurekset (porkkanat, selleri,persilja, punajuuret) ovat hyvä esikasvi; suuremmat viljelmät olisi istutettava. Viljan jälkeen härkäpapua, rypsiä taisinappia. Ihanteellisia esikasveja (kasvinsuojelullisista syistä) ovat sametti- ja tattari. Mansikan jälkeen ei suositellaistutettavaksi mansikkaa. On suositeltavaa istuttaa tomaattien, perunoiden, tupakan, kurkkujen, vadelman ja kaalien(kaali, kukkakaali, parsakaali) jälkeen. Mansikoita ei myöskään kannata istuttaa maissin jälkeen, joka on juuristoavahingoittavien sukkulamatojen isäntä, eikä monivuotisten palkokasvien (apila, sinimailanen) jälkeen eikä laiduntenjälkeen, koska siellä voi esiintyä suuria määriä paisunta-, rupi- ja lankamadon toukkia.
MANSIKOIDEN ISTUTTAMINEN MUSTALLE AGROKUIDULLE.ONKO SIINÄ JÄRKEÄ?
Kyllä, olen vakuuttunut siitä, että tämä mukavuus kannattaa ottaa käyttöön, ja kannustan teitä voimakkaastitekemään niin. Musta agrokuitu on käytännössä kaikki edut: Sen ansiosta, että fleece on musta, sen alla olevamaaperä lämpenee nopeammin ja mansikat alkavat kasvaa aikaisemmin sekä kantaa hedelmiä aikaisemmin,mustaagrotekstiili läpäisee helposti sateesta tai letkusta tulevan veden ja rajoittaa sen haihtumista maaperästä -kuitukankaan alla maaperä säilyttää kosteuden pidempään, ja kasvit tuntevat olonsa mukavammaksi lämpötilan jakosteuden suhteen, Mansikan hedelmät eivät koskaan murskaannu, niitä ei saa pestä ennen kulutusta.
KUINKA MONTA VUOTTA MANSIKOITA VOIDAANKASVATTAA SAMASSA PAIKASSA?
Keskimäärin kolmesta neljään vuotta. Sitä pidemmissä ajoissa ei ole järkeä. Kaikki riippuu useista tekijöistä:Maaperäolosuhteet – kevyemmällä, mutta hedelmällisellä, humuspitoisella ja läpäisevällä maaperällä mansikatsäilyvät hyvin pidempään kuin kylmällä, raskaalla ja likaisella maaperällä. lajike – jotkin lajikkeet ovatvastustuskykyisempiä maaperän sukkulamatoja ja juuristotauteja vastaan (e s i m . vanha, hyvä SengaSengana), toiset taas vähemmän vastustuskykyisiä. Vähemmän vastustuskykyiset lajikkeet ovat yleensä 3 vuodenjälkeen (ja joskus jopa 2 vuoden jälkeen) sopivia vain “kyntöön”. Kestävämmät lajikkeet saattavat kantaa hedelmääyhdellä paikalla 4 vuotta, joskus jopa 5 vuotta. rikkakasvien saastumisaste – lohkoilla, joita ei ole valmisteltuhuolellisesti, eli jotka ovat voimakkaasti sohjannadan ja muiden hankalien rikkakasvien peitossa, ei kannatavaivautua. On parempi esim. 2 vuoden kuluttua poistaa tällainen viljely ja istuttaa uudet mansikat toiselle, paremminvalmistellulle paikalle.
MANSIKOIDEN SUOJAAMINEN PAKKASELTA
Eri lajikkeiden talvenkestävyys vaihtelee huomattavasti. Olemme tunteneet monet niistä jo vuosien ajan ja tiedämme,että ne ovat sopeutuneet täydellisesti ilmasto-oloihimme. Ne jäätyvät harvoin, jopa hyvin ankarina talvina.Viime vuosina taimimarkkinoille on kuitenkin ilmestynyt monia lajikkeita, jotka on jalostettu maissa, joissa ilmasto onlämpimämpi kuin meillä. Yleisesti ottaen nämä lajikkeet ovat erittäin houkuttelevia hedelmällisyyden, hedelmienkauneuden, maun ja joidenkin tautien vastustuskyvyn kannalta, mutta yksi yhteinen piirre on, että niidentalvenkestävyyttä ei ole täysin todistettu. Siksi suosittelen peittämään ne talveksi valkoisella fleecellä (mieluitenpaksummalla, eli P-50:llä, mutta myös P-23:aa voidaan käyttää) sekä tavallisella oljella tai rei’itetylläfoliolla.Peittäminen on parasta tehdä myöhään syksyllä tai talven alussa, kun kasvit ovat jo lepotilassa ja maa onjäässä. Peittäminen ei tietenkään takaa, että talvehtivien kasvien lämpötila on > O °C, mutta se suojaa niitäpakkaselta ja kuivattavilta tuulilta ja pienentää lämpötilan amplitudia kasvien välittömässä läheisyydessä. Toisinsanoen mansikoiden peittäminen luo mansikoille eristäytyneet ja jokseenkin pysyvät talvehtimisolosuhteet ilmanvoimakkaita lämpötilanvaihteluita. Meidän on oltava tietoisia siitä, että paraskaan peittäminen ei välttämättä oletehokasta, jos kasvit siirtyvät talvilepoon huonossa kunnossa eli heikentyneinä, lehtitautien saastuttamina ja selviämerkkejä ravinnonpuutteesta omaavina. Siksi meidän on muistettava mansikoiden asianmukainen lannoitus jasuojaus sadonkorjuun jälkeen. Terveet ja hyvin hoidetut kasvit, joilla on riittävä tärkkelyksen saanti, talvehtivatvarmasti paremmin kuin sairaat ja nälkäiset kasvit. harrastelijaviljelyssä (jossa mansikoiden sijoituspaikkoja onyleensä enemmän kuin suurilla pelloilla) suosittelen aina etsimään parhaan paikan uudelle mansikkaistutukselle.Ihannetapauksessa ne olisi istutettava syrjäiseen paikkaan, joka ei ole alttiina voimakkaille talvituulille, mutta tietystirunsaalle auringonpaisteelle. Tällaisissa olosuhteissa (lisäkatteesta ei tietenkään ole haittaa) on hyvät mahdollisuudethyvään talvehtimiseen jopa niillä lajikkeilla, joiden sanotaan olevan hyvin pakkasherkkiä.
MITEN TORJUA RIKKARUOHOJAMANSIKOILLA
Suurilla tuotantoviljelmillä rikkakasvien torjunnassa käytetään yleensä rikkakasvien torjunta-aineita. Valitettavastimonet tutkimukset osoittavat, että. Ne eivät ole terveydellemme yhdentekeviä, minkä vuoksi suosittelemme niidenkäyttöä mansikan harrastajaviljelyssä. Rikkaruohot vaihtelevat lajista riippuen haittaavuudeltaan. Niin sanotutlyhytikäiset kevätrikkakasvit aiheuttavat harvoin vakavaa ongelmaa; ne voidaan helposti kitkeä tai leikata niittohakallaja asia on sillä selvä. Tässä tapauksessa vetäminen tai haravointi ei auta paljoakaan, ja niistä on päästävä eroonennen mansikoiden istuttamista.
MITÄ, MITEN JA MILLOIN LANNOITTAA MANSIKOITA?
Mansikat eivät ole erityisen ahneita kasveja, mutta ilman ruokintaa sato ei voi onnistua. Mansikat kasvavat yleensäsamalla kasvupaikalla useita vuosia, joten kuten kaikkia monivuotisia kasveja, niitä on lannoitettava tietyissävaiheissa.Ennen istutuksen perustamista (kirjoitin siitä edellä) lannoituksen perustana on orgaanisten lannoitteiden(lanta, komposti) levittäminen, joiden on tarkoitus antaa mansikoille perusravinteita (erityisesti P, K, Ca ja Mg)kahden tai jopa kolmen vuoden ajan. Mielestäni (mutta myös monien alan asiantuntijoiden mielestä) tämä onkuitenkin, kun otetaan huomioon istutuksen pitkä ylläpitoaika, riittämätöntä. Sen vuoksi mansikoita on lannoitettavalisäksi seuraavien vuosien aikana. Tätä varten suosittelen joka kevät, mahdollisimman pian talven lepotilanpäättymisen jälkeen, ripottelemaan yhtä mansikoille tarkoitetuista lannoitteista 1,5-2,5 kg 100 m2 kohti. Näidenlannoitteiden koostumus vastaa yleensä mansikkakasvien lannoitustarvetta niin sanottujen makroelementtien osalta,mutta niissä on myös lukuisia mikroelementtejä, jotka vaikuttavat kasveihin aivan kuten vitamiinit vaikuttavatkehoomme. Älkäämme unohtako mansikoiden kevätlannoitusta. Luonnollisesti kaikki ne, jotka kannattavat”ekologisia” ja “bio”-lannoitteita, voivat käyttää mineraalilannoitteiden sijasta luonnonmukaisia orgaanisia lannoitteita,kuten viime aikoina muotiin tullutta biohumusta tai guanoa.Samoin sadonkorjuun jälkeen mansikoita kannattaaruokkia samalla tai hieman pienemmällä annoksella samaa lannoitetta kuin keväällä. Suosittelen käyttämään näitälannoitteita mahdollisimman pian sadonkorjuun jälkeen. Niiden sisältämä typpi stimuloi mansikkakasvejavoimakkaaseen kasvuun, ja muut makro- ja mikroelementit auttavat niitä tuottamaan suuren määrän kukkasilmuja,jotka määräävät sadon määrän seuraavana viljelyvuonna.Asiantuntijat ovat eri mieltä mansikoiden syyslannoituksesta. Jotkut sanovat: ruokkia, toiset – päinvastoin,että se onturhaa. Ottaen kuitenkin huomioon meitä lämpimämmistä maista peräisin olevien lajikkeiden kasvavan suosion, olentaipuvainen ajattelemaan, että syksyllä tapahtuva ruokinta jollakin tyypillisellä talvea edeltävällä lannoitteella, eli ilmantyppeä, mutta suurella pitoisuudella helposti assimiloituvaa kaliumia ja fosforia, ei vahingoita mansikoita.Tämä auttaakasveja valmistautumaan talvilepoon ja lisää niiden pakkasenkestävyyttä, koska on syytä muistaa, että fosfori- jakaliumlannoitus lisää suolojen ja sokerien pitoisuutta kasvisoluissa, mikä aiheuttaa sytoplasman tiheydenlisääntymistä ja alentaa merkittävästi solunesteen jäätymiskynnystä.
MANSIKOIDEN ILMASTO- JA MAAPERÄVAATIMUKSET
Mansikoita varten on etsittävä paikka, jossa on hyvä auringonvalo ja joka on suojassa voimakkailta ja pakkastuulilta.Erityisesti on vältettävä niin sanottuja pakkastaskuja, esimerkiksi valuttomia altaita, joihin kylmä ilma kerääntyy eikäpääse virtaamaan vielä alempana sijaitseviin paikkoihin.Maaperävaatimusten osalta mansikat eivät ole erityisennirsoja. Ne kasvavat ja kantavat hyvin hedelmää useimmilla mailla, kunhan ne eivät ole liian raskaita, läpäiseviä jans. hyvässä puutarhaviljelyssä (oikea rakenne, ei pysyviä rikkaruohoja). Kuivia hiekkamaita sekä hyvin hiekkaisia,ilmavia ja vettyneitä maita on syytä välttää. Maaperän reaktion tulisi olla lievästi hapan (pH 5,5-6,5). Jos pH on < 5,5,on suositeltavaa kalkita maaperää.
